Viikko lastenkirjailijan elämässä

Kolme vuotta sitten vapaaksi kirjailijaksi heittäytyessäni en osannut arvata, miten sosiaalista kirjailijan työ on. Sitä kuvittelee täyttävänsä päivänsä kirjoituskammiossa muistilappuihin hautautuneena, ja kyllähän sellaistakin on. Mutta itse kirjoittamisen lisäksi kirjailijan työ sisältää muun muassa yhteydenpitoa eri tahoihin, suunnittelemista, veroasioiden hoitamista, vierailujen päiväämistä ja toteuttamista, somekanavien päivittämistä ja ideoiden metsästämistä.

Olen pienen lapsen äiti, mikä tarkoittaa rajallista työaikaa ja sitä, että sairastapauksissa minulla ei ole sitä lainkaan. Joinain päivinä tunnit eivät riitä mihinkään ja toisina sitä tuntuu olevan loputtomasti. Haikailen taiteilijaelämään liitettyä luovaa vätystelyä ja ajan tuhlaamista, mutta olen oppinut tehokkaaksi.

Listaan tähän muutaman viikon takaisen työviikkoni, joka oli erityisen monipuolinen.

Maanantai

Maanantai oli viikon ainoa pelkälle kirjoittamiselle omistettu päivä. Olin juuri palannut lomalta ja taistelin tieni takaisin siihen, minkä olin jättänyt odottamaan. Takkuista päivää painoivat aikaeroväsymys ja lievä korona. Kuuluisa paskatekstikeiju oli myös käynyt kylässä eikä teksti ollut lainkaan sellaista kuin olin viikkoa aiemmin kuvitellut.

Tiistai

Tiistait ovat jo vuosia olleet opetuspäiviäni. Opetan suomea aikuisille verkkokursseilla, ja tiistai on vakiintunut kurssipäiväksi. Kirjoittaminen löysi paremman uoman kuin edellispäivänä mutta ei ollut tyydyttävää. Illan tuntien suunnittelu ja muu sälä vei ajatukset muualle, kuten myös sähköposti, joka sisälsi sykähdyttävän työtarjouksen.

Keskiviikko

Kävelin keskiviikkona pitkästä aikaa työhuoneelleni. Olen tänä talvena tehnyt usein töitä kotona, koska intensiivinen kirjoitusprosessi ei kaipaa häiriöitä vaan pelkkiä rutiineja. Minulla on kuitenkin Kölnin keskustassa paikka, jossa säilytän villasukkia, teelajitelmaa ja muistikirjoja.

Parin kilometrin aamukävely piristi ja ehdin keittää kahvit ennen palaveria. Ensimmäisiin Hilja-kirjoihin pohjautuvat näytelmä on valmis ja kuulin dramaturgilta tämänhetkisiä projektikuulumisia. Peukut pystyyn sille, että Hilja pääsisi kesäteatterin lavalle!

Keskittyminen harhaili edelleen, mutta kirjoittaminen tuntui paremmalta ja mieli virtasi. Tallensin tiedoston hyvillä mielin, ennen kuin kävelin kaupan kautta hakemaan lapsen päiväkodista.

Torstai

Torstai alkoi niin ikään palaverilla, sillä jumppasimme näitä kotisivuja kasaan. Varsinaista kirjoitusaikaa oli vähän, sillä työpäivä täyttyi sälällä ja etäopetuksella. Lapsen Suomi-koulun takia lopetin työpäivän aikaisemmin.

Perjantai

Tästä tuli yllättäen kuumottavien palaverien viikko, sillä tiistain yllätysviesti johti perjantaiseen etäpalaveriin. Sisällöstä en voi vielä kertoa enempää.

Viikon viimeiset työtunnit sujuivat kirjoittaen, mutta tällä viikolla syntynyttä sivumäärää ei edes kehtaa kertoa, niin vähäiseksi se jäi. Keskityin parantelemaan jo olemassa olevia lukuja ja kirjaamaan ideoita hedelmällisempää kirjoitusaikaa varten.

Loppukommentiksi sanoisin, että harvoin viikkoon mahtuu näin monta palaveria. Teen kuitenkin aktiivisesti kouluvierailuja ja muiden yhteistöiden ohessa kaikenlainen kommunikaatio on lisääntynyt ja viikkoon sisältyy usein vain kaksi tai kolme puhdasta kirjoituspäivää. Siinä on omat hyvät ja huonot puolensa, sillä kirja ei valmistu, jos rauhallista kirjoitusaikaa ei löydy. Moni kirjailija rajaakin luovan kauden ajaksi ulkomaailman tietoisesti kauemmas, mutta juuri nyt nautin siitä, että menossa on monenlaista.